Ohessa hieman kuvausta minkälaisia ajatuksia työskentelyni taustalla vaikuttaa.
Mielestäni yhteydellisuus on yksi oleellisimpia asioita ihmisen elämässä. Tämä voi tarkoittaa yhteyttä itseen, ystäviin, luontoon, perheeseen, työhön ja yhteiskuntaan. Monille tämä voi tarkoittaa myös yhteyttä korkeampaan voimaan, henkeen tai sieluun. Kaikissa tapauksissa merkittävää on kokemus yhteydestä ja yhteydellisyydestä.
Näinä digitaalisina aikoina olemme mielen tasolla yhteydessä valtavaan määrään tietoa. Tässä on hyviäkin puolia, voimme olla tehokkaita ja oppia uutta ennennäkemättömällä tahdilla. Joskus voi kuitenkin olla hieman hengästyttävää ja yksipuolista jos keskitymme liikaa ajattelun tasolle. Voi olla, että joskus kaipaamme syvempää ja rauhallisempaa yhteyttä. Sellaista jonka äärelle voi pysähtyä ja antaa mielen ja kehon levätä. Uskon että tällaisella yhteydellä on meille myös tervehdyttävä ja voimaannuttava vaikutus. Voidaan sanoa, että yhteys omaan mieleen, sieluun ja kehoon on tässä merkittävässä asemassa. Mitä syvemmin olemme yhteydessä itseemme, sitä helpompi meidän on olla yhteydessä myös muuhun maailmaan syvällä ja tasapainoisella tavalla.
Työpajojen ja valmennusten tarkoitus on vahvistaa yhteyttämme itseemme ja omaan kehoomme. Työpajoissa on mahdollista kohdata toisia ihmisiä syvällä tavalla joka vahvistaa yhteydellisyyden kokemustamme. Taustalla on teoriaa siitä miten tietynlaiset harjoitukset ja hiljentyminen vie meitä lähemmäs läsnäoloa. Läsnäolon tila vaikuttaa meihin positiivisesti rauhoittamalla ajatuksiamme ja muuttamalla hermostomme tilaa. Liika häly ja hektisyys voi viedä meitä kohti stressiä ja rauhatonta oloa jossa meidän ei välttämättä ole hyvä olla. Kun tulemme yhteen ja yhteyteen, on mahdollista, että hermostomme vaikuttavat toisiinsa positiivisesti. Yhdessä voimme vahvistaa yhteyttämme ja tuoda hermostoamme ja mieltämme rauhallisempaan ja tasapainoiseen tilaan.
Oman ajattelun ja tekemisen taustalla vaikuttaa ennen kaikkea omakohtainen kokemus ja vuosien työskentely aiheen parissa. Mainitsen tässä kuitenkin muutamia tärkeitä henkilöitä ja käsitteitä. Olen harjoittanut meditaatiota ja muutaman vuosikymmenen ja tätä kautta löytänyt yhteyden syvään läsnäoloon. Muun muassa Adyashanti ja Eckhart Tolle ovat vaikuttaneet ymmärrykseeni läsnäolon merkityksestä. Koulutuksissani olen perehtynyt tantriseen maailmankuvaan, sekä teoriaan sen taustalla mikä voi vähentää yhteyttämme. Pienemmät kiintymyssuhdehaavat tai traumaattiset kokemukset voivat vähentää kykyämme olla läsnä tässä hetkessä, etenkin jos joku tai jokin ympäristöstämme viittaa johonkin aiemmin kokemaamme.
Olen tutustunut Peter Levinen ajatteluun traumaattisten tilanteiden taustalla, ja siihen miten esimerkiksi kehon sisäiset mekanismit, kuten tärinä TRE (Tension, Stress & Trauma Release Exercise) voivat avata kehoon jääneitä jännitystiloja. Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria, jota sanotaan myös turvallisuuden tieteeksi, valottaa käsitystä siitä mitä mekanismeja on turvallisen tai turvattoman hermostollisen tilan taustalla. Tämä on oleellista, sillä normaalisti tilamme vaihtelee ja kehomme aistii jatkuvasti missä ja miten koemme turvallista oloa ja mikä siihen vaikuttaa. Ohjaamani valmennukset ja työpajat voivat monesti vaikuttaa tähän turvallisuuden kokemukseen positiivisesti. Mikäli emme koe hermostollisesti turvallisuuden kokemusta, meidän on myös haastava löytää yhteyden kokemusta. Kokemus turvasta ja yhteydestä kulkevat monestä käsi kädessä
Kehoyhteyden vahvistamiseen ja kehon kuuntelemiseen olen saanut hyviä työkaluja muun muassa Eugene Gendlinin kehittämästä fokusoinnista. Fokusoinnin avulla on mahdollista löytää ja sanoittaa kehon tuntemuksia joille emme aina löydä sanoja. Tämä mahdollistaa tilan pitämisen niille prosessille mikä kehossamme tapahtuu, kun kuutelemme sisintämme ja pyrimme hahmottamaan mitä meissä tapahtuu.
Richard Schwartzin kehittämä Internal Family Systems on auttanut hahmottamaan minkälaiset minkälaisista osista mielemme voi rakentua ja mitkä osat voivat olla meissä äänessä tietyissä tilanteissa. IFS:sän mukaan tietoisuutemme merkittävin elementti on Self, Itse. Tämän lisäksi koostumme eri-ikäisinä opituista toimintamalleista, jotka vaikuttavat toimintaamme monella tavalla. Vahvistamalla yhteyttä tähän itsemme oleellisempaan osaan, pystymme tuomaan elämäämme kohti syvempää yhteyttä ja vapaampaa olemista. Näiden lisäksi työskentelyyni on vaikuttanut muun muassa Thomas Hueblin, modernin mystikon ajatukset ylisukupolvisista ja kollektiivisista traumoista.
Seksuaalisuuteen ja tantrisuuteen liittyen olen tutustunut muun muassa seuraavien opettajien ajatuksiin: David Deida, Betty Martin, Osho, Barbara Carellas, Svagito Liebermeister, Mantak Chia ja Christopher Wallis. Olen tietoinen niin sanotun uus-tantran ja klassisen tantran eroista. Sekä uutta että klassista tantraa yhdistää pyrkimys suurempaan vapauteen ja syvempään yhteyteen. Mielestäni molemmilla lähestymistavoilla ihmisyyteen on vahvuutensa. Klassiset tantriset tekstit voivat kuvata tietoisuuden luonteen ja inhimillisen potentiaalin mahdollisuuksia hienolla ja avartavalla tavalla. Nykytiede taas antaa vahvan perustan seksuaalisuuden sekä tantristen harjoitusten ymmärtämiselle ja soveltamiselle.
Koen että monialaisen ihmisyyteen liittyvän teorian omaksuminen on oleellista sekä yksilöiden että ryhmien ohjaamiselle. Merkittävimpänä pidän kuitenkin omakohtaista teoriataustan soveltamista omaan elämään. Vasta henkilökohtainen kokemus tuo mahdollistaa lopulta kyvyn tukea ja pitää tilaa toisille ihmisille. Koen että käytännön kokemus ja oman itsensä ymmärtäminen on avain hedelmälliseen ja yhteydelliseen työskentelyyn toisten kanssa.
